Tutkittaessa karaten ja muiden budolajien juuria t\u00e4ytyy historiassa palata taaksep\u00e4in aina samuraiden ja shogunien aikaan ja viel\u00e4 siit\u00e4kin taaksep\u00e4in. Tarkkaa aikaa karaten syntym\u00e4lle on mahdotonta antaa, mutta voidaan sanoa, ett\u00e4 budolajit perustuvat Zen-filosofiaan. Zen-filosofian perustajan, munkki Bodhiharman, asettuessa asumaan Shao-lin temppeliin n. vuonna 520 jKr., h\u00e4n ryhtyi opettamaan siell\u00e4 munkeille Zen-filosofiaa, johon h\u00e4n lis\u00e4si fyysisi\u00e4 harjoituksia. N\u00e4m\u00e4 harjoitukset pitiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n itsepuolustustekniikoita, sill\u00e4 munkkien piti osata puolustaa itse\u00e4\u00e4n pitkill\u00e4 matkoillaan. N\u00e4ist\u00e4 harjoitteista sanotaan kung-fu:n kehittyneen. Selvennykseksi mainittakoon, ett\u00e4 Zen ei ole uskonto, vaan er\u00e4\u00e4nlaista ‘el\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 sellaisena kuin se on’. Er\u00e4\u00e4n teorian mukaan Kiinassa oli jo erilaisia itsepuolustustaitoja ennen Bodhiharman tuloa, ja h\u00e4n toi mukaan vain henkisen puolen.<\/p>\n
Kiinalaiset taistelumuodot kulkeutuivat Tang-dynastian aikana (n.600-900 luvulla) Okinawan saarelle, joka kuuluu Japanin etel\u00e4puolella olevaan Ryuryu-saariryhm\u00e4\u00e4n. Okinawalla oli tuolloin oma taistelumuoto Tode. Karaten katsotaankin syntyneen n\u00e4iden taistelumuotojen yhdistyess\u00e4.<\/p>\n
Kun japanilainen Satsuma-klaani valloitti saaret 1600-luvulla, kansalaisilta kiellettiin kaikki aseet. Sen seurauksena asukkaat alkoivat kehitt\u00e4\u00e4 itsepuolustusmenetelmi\u00e4, joissa k\u00e4ytettiin aseina pelkki\u00e4 k\u00e4si\u00e4 tai jalkoja sek\u00e4 erilaisia ty\u00f6kaluja. Tuolloin karate-sana tarkoitti viel\u00e4 ‘kiinalaisen k\u00e4den taitoa’ lajin alkuper\u00e4maan vuoksi.<\/p>\n
1900-luvun alussa karate hyv\u00e4ksyttiin okinawalaisten koulujen opetusohjelmaan. Japanin p\u00e4\u00e4saarella Honsulla karate esiteltiin vasta v.1915, jolloin opetusviranomaiset pyysiv\u00e4t sen esittely\u00e4. T\u00e4h\u00e4n vaikuttivat Japanissa jo tunnetut judo ja aikido. Okinawalaiset valitsivat n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin karaten is\u00e4ksi mainitun Gichin Funakoshin, joka palasi Japaniin opettamaan karatea 1921.<\/p>\n
Funakoshi muutti my\u00f6hemmin karate-sanan merkityksen ‘tyhj\u00e4ksi k\u00e4deksi’ tuodakseen paremmin esille lajin luonteen. Uusi karatetyyli ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vastannut aivan alkur\u00e4ist\u00e4, johon kuuluivat my\u00f6s aseet. Karate sai valtavan suosion Japanissa, ja sinne siirtyi lis\u00e4\u00e4 opettajia Okinawalta. Samalla saivat alkunsa karaten lukuisat tyylisuunnat, koska opettajien k\u00e4sitykset ja painotukset lajista olivat erilaiset.<\/p>\n
Japanin ulkopuolelle karate levisi voimakkaasti vasta II maailmansodan j\u00e4lkeen ensisijaisesti amerikkalaisten sotilaiden mukana.<\/p>\n
Suomeen karate saapui v.1967. Ulkomailla oppinsa saanut kaksinkertainen judon Suomen mestari Max Jensen alkoi opettaa pient\u00e4 joukkoa kiinnostuneita Helsingiss\u00e4. Alussa harjoitteluun vaikuttivat japanilaiset opettajat, esimerkiksi Tatsuo Suzuki, jonka ansiosta ensimm\u00e4isen karateseuran, Wadokanin, tyylisuunta oli Wadoryu.<\/p>\n
Karate sai vankan jalansijan Suomessa, ja alkoi levitt\u00e4yty\u00e4 muualle suomeen, ensin Turkuun ja Tampereelle. Suomen karateliitto r.y. perustettiin 6.12.1968. Liittoon kuuluu nykyisin suurin osa suomalaisista karatekoista, n.90% (SLU tutkimus 1995).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"