Karaten synty

Tutkittaessa karaten ja muiden budolajien juuria täytyy historiassa palata taaksepäin aina samuraiden ja shogunien aikaan ja vielä siitäkin taaksepäin. Tarkkaa aikaa karaten syntymälle on mahdotonta antaa, mutta voidaan sanoa, että budolajit perustuvat Zen-filosofiaan. Zen-filosofian perustajan, munkki Bodhiharman, asettuessa asumaan Shao-lin temppeliin n. vuonna 520 jKr., hän ryhtyi opettamaan siellä munkeille Zen-filosofiaa, johon hän lisäsi fyysisiä harjoituksia. Nämä harjoitukset pitivät sisällään itsepuolustustekniikoita, sillä munkkien piti osata puolustaa itseään pitkillä matkoillaan. Näistä harjoitteista sanotaan kung-fu:n kehittyneen. Selvennykseksi mainittakoon, että Zen ei ole uskonto, vaan eräänlaista 'elämän ymmärtämistä sellaisena kuin se on'. Erään teorian mukaan Kiinassa oli jo erilaisia itsepuolustustaitoja ennen Bodhiharman tuloa, ja hän toi mukaan vain henkisen puolen.

Kiinalaiset taistelumuodot kulkeutuivat Tang-dynastian aikana (n.600-900 luvulla) Okinawan saarelle, joka kuuluu Japanin eteläpuolella olevaan Ryuryu-saariryhmään. Okinawalla oli tuolloin oma taistelumuoto Tode. Karaten katsotaankin syntyneen näiden taistelumuotojen yhdistyessä.

Kun japanilainen Satsuma-klaani valloitti saaret 1600-luvulla, kansalaisilta kiellettiin kaikki aseet. Sen seurauksena asukkaat alkoivat kehittää itsepuolustusmenetelmiä, joissa käytettiin aseina pelkkiä käsiä tai jalkoja sekä erilaisia työkaluja. Tuolloin karate-sana tarkoitti vielä 'kiinalaisen käden taitoa' lajin alkuperämaan vuoksi.

1900-luvun alussa karate hyväksyttiin okinawalaisten koulujen opetusohjelmaan. Japanin pääsaarella Honsulla karate esiteltiin vasta v.1915, jolloin opetusviranomaiset pyysivät sen esittelyä. Tähän vaikuttivat Japanissa jo tunnetut judo ja aikido. Okinawalaiset valitsivat näytöstä pitämään myöhemmin karaten isäksi mainitun Gichin Funakoshin, joka palasi Japaniin opettamaan karatea 1921.

Funakoshi muutti myöhemmin karate-sanan merkityksen 'tyhjäksi kädeksi' tuodakseen paremmin esille lajin luonteen. Uusi karatetyyli ei myöskään vastannut aivan alkuräistä, johon kuuluivat myös aseet. Karate sai valtavan suosion Japanissa, ja sinne siirtyi lisää opettajia Okinawalta. Samalla saivat alkunsa karaten lukuisat tyylisuunnat, koska opettajien käsitykset ja painotukset lajista olivat erilaiset.

Japanin ulkopuolelle karate levisi voimakkaasti vasta II maailmansodan jälkeen ensisijaisesti amerikkalaisten sotilaiden mukana.

 

Karate suomessa

Suomeen karate saapui v.1967. Ulkomailla oppinsa saanut kaksinkertainen judon Suomen mestari Max Jensen alkoi opettaa pientä joukkoa kiinnostuneita Helsingissä. Alussa harjoitteluun vaikuttivat japanilaiset opettajat, esimerkiksi Tatsuo Suzuki, jonka ansiosta ensimmäisen karateseuran, Wadokanin, tyylisuunta oli Wadoryu.

Karate sai vankan jalansijan Suomessa, ja alkoi levittäytyä muualle suomeen, ensin Turkuun ja Tampereelle. Suomen karateliitto r.y. perustettiin 6.12.1968. Liittoon kuuluu nykyisin suurin osa suomalaisista karatekoista, n.90% (SLU tutkimus 1995).