Karaten aseita
Johdatus
Tässä perehdymme perinteiseen Okinawalaiseen kobujutsuun.
Okinavalainen kobujutsu perustuu silloisen tavallisen kansan (1600-luku)
työvälineiden käyttöön taistelu tarkoituksiin. Enää nykyään kyseiset välineet
eivät kuulu käytettävien työvälineiden joukkoon Okinawalla. Okinawalaisia
asetaitoja (Ryukuy Kobujutsu) ei pidä sekoittaa Japanin kobujutsuun. Japanin
vanhat asetaidot sisältävät mm. kenjutsun (miekkailu- taito), kyujutsun
(jousiammunta), naginatajutsun (peitsitaistelutaito), sojutsu (keihästaistelu)
jne. Sanan kobujutsu voidaan yrittää kääntää seuraavalla tavalla : Ko = vanha,
Bu=soturi, Jutsu= taito.
Historia
Kertomusten mukaan 1600-luvulla Okinawa joutui
japanilaisten hallintaan. Hallitseva luokka halusi riisua väestön aseista, ja
näin saada vahvemman otteen saaren väestöön. Näin ollen saaren uudet hallitsijat
kielsivät aseiden käytön. Saaren asukkaat kuitenkin saivat kuljettaa mukanaan
työvälineitään. Näitä työvälineitä saaren asukkaat alkoivat käyttää muuhunkin
kuin maataloustöihin - he kehittivät taistelutaidon perustuen niiden, sekä
käsien että jalkojen käyttöön. Karate syntyy ....
Okinawalainen kobujutsu ei suoranaisesti kuulu karateen mutta on kuitenkin
historiallisesti erottamaton osa sitä. Monet jotka harrastavat kobujutusua eivät
kuitenkaan hallitse koko ase arsenaalia - eivät myös kaikki opettajat, koska
aseita on niin monta.
Aseet:
Motokatsu Inoue on sanonut seuraavasti kobujutsun
harjoittamisesta:
"
Opittuasi hallitsemaan asetekniikat et vain opi käyttämään kaikkia ympärilläsi
olevia esineitä puolustautumiseen. Opit myös arvioimaan etäisyyden asetta
käyttävään vastustajaan, etkä joudu pelon valtaan aseellisenkaan hyökkääjän
edessä, sillä tiedät miten erilaisia aseita on mahdollista käyttää ja miten
niitä vastaan voi puolustautua.
"
Tavallisimmat kobujutsu aseet ovat bo, sai, tonfa,
nunchaku ja kama. Kaiken kaikkiaan aseita voidaan laskea olevan yhteensä
parikymmentä. Jokaiselle aseelle on omat liikesarjansa mutta suurin osa on
suunniteltu viidelle perusaseelle, jotka lueteltiin kappaleen alussa.
Alla on esitelty seuraavat aseet:
BO
Bo on yksi vanhimpia aseita. Se lienee saanut alkunsa vaellussauvasta tai
vedenkantoriusta. Bo on eräs kobujutsun suosituimmista aseista, vahva ase jonka
etuja ovat sen ulottuvuus ja muunneltavuus. Bot ovat yleensä valmistettu
tammipuusta. Okinavailainen bo (kiinalaisilla oma bo) suippenee päitä kohti,
jotta painopiste sijaitsisi mahdollisimman keskellä. Parhaiten bolla pärjää
sellaista vastustajaa vastaan jonka ase ei ole yhtä ulottuva. Bon pituus asettaa
omat rajoituksensa bon tehokkaalle käytölle. Bo on n. 180 cm pitkä.
SAI
Sai on erikoisesti muotoiltu lyhyt teräase, jolla on
pitkä historia. Muinaisia saita on löydetty niin Intiasta, Kiinasta,
Indonesiasta, Filippiineiltä kuin Javalta. Saiden olemassaolo Okinawalla
perustuukin näiden maiden vaikutukseen. Saita käytettiin maanviljelyssä siten,
että sen terällä vedettiin maahan vako, mihin siemenet istutettiin. Sain pituus
vaihtelee 45 sentistä 60 senttiin. Se on valmistettu raudasta tai teräksestä ja
paino vaihtelee 500 grammasta puoleentoista kiloon. Talonpoika kantoi yleensä
mukanaan kolmea saita, yhtä kummassakin kädessä ja yhtä vyöhön työnnettynä.
Kolmas oli mukana siltä varalta että jompikumpi katoaisi tai se saatettiin myös
heittää. Jotkut okinawalaiset mestarit olivat erittäin taitavia sain
heittämisessä.
TONFA
Tonfa on puinen, alunperin myllynkiven kädensijana
toiminut puuase. Puinen varsiosa työnnettiin myllynkiven sivussa olevaan sille
varattuun reikään. Tonfa oli päästään suippeneva ja toisessa päässä oli
kädensija. Aseen oikea pituus on kahvasta kiinni pidettäessä aseen ollessa
käsivartta vasten vasten pari senttiä yli kyynerpään. Yleensä käytetään kahta
asetta, yhtä kummassakin kädessä. Tonfan käsittely perustuu pitkälle
karateliikkeisiin, aseen käsittelijä voi lyödä kovalla voimalla puun toimiessa
osumapintana. Seitsemänkymmentäluvulla tonfa otettiin käyttöön Amerikan
poliisivoimissa, jossa se yleistyi nopeasti. Amerikkalaiset poliisit antoivat
aseelle nimen PR 24 - 'syyttäjä'. Luku tulee varren pituudesta tuumina. Kyseinen
ase on nähtävissä monissa tv:n poliisi sarjoissa roikkumassa poliisin vyöllä.
NUNCHAKU
Tämä ase nousi budomaailman tietoisuuteen Bruce Leen elokuvien myötä. Nunchakua,
kahta toisiinsa liitettyä puukapulaa, jotka on yhdistetty joko nuoralla tai
ketjulla, käytettiin alunperin viljanpuinnissa varstana. Aseen alkuperä saattaa
olla Kiinassa, tosin Filippiineilläkin tunnettiin tämänkaltainen ase nimellä
tabak-toyok. Puuosat ovat identtiset. Osien pituudet ovat välillä 30 - 45 cm.
Niiden leikkaukset voivat olla joko pyöreät, kuusi- tai kahdeksankulmaiset.
Nunchaku on lähietäisyyden ase ja erityisen tehokas se on vastustajan kehon
heikkoja kohteita (kylkiluut, ranteet, kädenselät, kasvot, polvet) vastaan.
Asetta voidaan käyttää myös lukitseviin tekniikoihin. Nunchakua heilutellessa
toisella kädellä toista kättä käytetään suojaukseen. Yleensä poliisivoimat ovat
pitäneet nunchakua liian agressiivisena poliisityöhön, mutta poikkeuksiakin on.
USA:ssa New Jerseyn ja Floridan poliisit ovat vaihtaneet perinteiset pamppunsa
nunchakuihin.
Nunchaku kilpailut ovat yleistyneet Euroopassa. Onpa järjestetty jo Euroopan
mestaruuskilpailut. Nunchaku kilpailut tuomitaan paljolti karateottelun tapaan.
Ottelussa jaetaan wazareita ja ipponeita. Ottelijat käyttävät mm. pääsuojusta.
Nunchakut ovat kumilla suojatut. Nunchaku otteluiden lisäksi järjestetään
nunchaku katoja. Eli tehdään ennalta määrätty liikesarja nunchakulla.
Nunchaku on vaarallinen ase! Sekä itselle :-) että muille. Siksi on ehdottoman
tärkeää että nunchakun opetteleminen on tapahduttava asiantuntevien silmien
alla, eli karateseurassa.
KAMA
Maanviljelijät ovat käyttäneet sirppiä niistä päivistä
kun riisiä ruvettiin kasvattamaan. Sirpin löytää eri muodossa kautta koko
eteläisen Aasian ja jo kauan se on samalla palvellut tehokkaana aseena.
Okinawalla sirppiä kutsuttiin nimellä kama. Ilmeisesti sirppi on kotiutunut
sinne jostain osasta Aasiaa. Aseessa on kovapuinen varsiosa ja puolikuun
muotoinen, yksipuolisesti teroitettu terä. Kama on hyvin vaikea ase käsitellä,
mutta lähietäisyydeltä mestarin käsissä vaarallinen ase.
TEKKO
Tekko eli nyrkkirauta on ase, joka oli yleinen monissa Aasian maissa.
Samankaltaista asetta käyttivät niin Rooman gladiaattorit kuin Afrikan heimot.
Tekkot voivat olla puiset tai metalliset ja niitä käytetään parina. Tekkojen
käyttö perustuu normaalien lyöntitekniikkojen tehostamiseen. Tekosta
mahdollisesti esiin työntyvät terät tulee silloin aina osoittaa eteenpäin.
NUNTE
Nunte on samankaltainen ase kuin sai, toinen haarukoista on vain käännetty
toisinpäin. Asetta kutsutaan myös nimellä manji-sai. Nunte oli vaarallinen
heittoase. Kun nunte kiinnitettiin sitomalla bon nenään, se toimi kalastajalla
koukkuna, jolla saattoi vetää saaliin kuiville.
ROCHIN
Rochinia eli lyhyttä keihästä käytetään timbein eli
kilven kanssa. Tällainen aseiden yhdistäminen on yhteistä lähes kaikille
taistelukulttuureille. Rochinin pituus on n. 40 senttiä. Keihään päässä on
teräosa.
TIMBEI
Kuten Rochinin yhteydessä mainitsin timbeitä ja rochinia käytetään yhdessä.
Okinawalaiselle kilvelle luonteenomaista on, että se on valmistettu suuren
merikilpikonnan kilvestä, jonka taakse on kiinnitetty kädensijat. Modernimmat
timbeit ovat valmistettu nahalla päällystetystä puusta, lasikuidusta tai
kevytmetallista.
SURUJIN
Surujin on ketju, jonka päässä on painot. Ketjua saatettiin käyttää myös myös
sirppiin kiinnitettynä. Tämäntyyppisiä aseita on ollut lähes kaikkialla
alkukantaisilla kansoilla. Niitä saatettiin käyttää mm. suurten lintujen
metsästyksessä.
EIKU
Eiku on sauva levennetyllä päällä. Alkumuodossaan sitä käytettiin veneen
ohjailuun tai melomiseen. Okinawalainen mela oli puuta ja se saatettiin asettaa
hakaimiin. Usein niitä kuitenkin käytettiin kädessä vartalon jatkeena.
Harjaantuneen käsittelijän käsissä melasta tulee bon kaltainen pitkä ase. Eikun
perinteiset katat sisältävät melomisen omaisia liikkeitä kuvaamaan taistelua
veneessä. Tämän artikkelin tiedot
ovat kerätty Karateka lehdestä sekä Jarmo Östermannin kirjasta Maailman
kamppailutaidot. |
